Mitä tulee elämään ja kuolemaan, ihmiset ovat aina tottuneet jakamaan ne kahteen vastakkaiseen ääripäähän: elämä on raikas ja lämmin aamuvalo, kukkivat kukat oksilla ja toivo tiukasti kämmenissä; kun taas kuolema on kylmä ja hiljainen yö, kuihtuneet lehdet putoavat oksilta ja väistämätön loppu, jota pakenemme. Tämä vaistomainen pelko saa meidät usein pakkomielle elämän pituuden pidentämiseen, mutta jätämme huomiotta elämän syvyyden tutkimisen, emmekä aina halua kohdata sitä tosiasiaa, että kuolema on välttämätön osa elämää. He eivät ole koskaan erillisiä vihollisia, vaan kumppaneita, jotka elävät rinnakkain ja ovat riippuvaisia toisistaan luonnon kierrossa.
Elämän arvo ei ole ikuisuudessa, vaan sen rajallisuudessa ja elinvoimaisuudessa.Elämä on yksisuuntainen{0}}matka. Syntymähuudosta lähtien kosketamme maailman lämpöä ja kylmyyttä uteliaasti ja innostuneesti, tunnemme perheen kiintymyksen lämpöä, ystävyyden vilpittömyyttä ja rakkauden kauneutta, koemme naurua ja kyyneleitä, sileyttä ja turhautumista, kasvamme jokaisessa kokemuksessa ja rikastumme jokaisessa havainnoissamme. Villi rikkaruoho pyrkii murtautumaan maan läpi, pieni kukka kukkii rohkeasti kohti aurinkoa ja lentävä lintu jatkaa siipiensä levittämistä ja kohoamista. Kaikki elämät maailmassa yrittävät parhaansa loistaa omaa valoaan rajoitetussa ajassa, mikä on elämän alkuperäisin tarkoitus - ei vain olla olemassa, vaan kasvaa lämpimästi, tuntea olonsa tarkkaavaiseksi ja jättää ainutlaatuisen jälkemme. Meidän ei tarvitse kamppailla sen kanssa, milloin elämä päättyy, vain vaalia jokaista nykyhetkeä, rakastaa vilpittömästi, elää vakavasti ja täyttää rajallinen elämä lämmöllä ja arvolla.
Kuolema ei ole kauheaa. Se ei ole elämän tuhoamista, vaan luonnon kiertokulkua ja määränpäätä.Syntymä, ikääntyminen, sairaus ja kuolema ovat maailman oikeudenmukaisimpia lakeja, kukaan ei voi olla poikkeus varallisuudesta tai asemasta riippumatta. Ajattelemme aina, että kuolema on menetys, eroaminen ja kaiken loppu, mutta toisesta näkökulmasta katsottuna kuolema on vain elämänmuotojen muutosta: pudonneet lehdet muuttuvat keväiseksi mudaksi ruokkimaan uusia puita, juoksevat vedet sulautuvat jokiin ja meriin palatakseen avaruuteen, eivätkä kadonneet elämät koskaan katoa. Ne, joita rakastimme, lämpö, jonka jätimme, ja välittämämme ystävällisyys pysyvät aina maailmassa, tulevat valoksi myöhempien sukupolvien muistiin ja sulautuvat luonnon kiertokulkuun. Kuolema opettaa meitä vaalimaan, saa meidät ymmärtämään elämän haurautta ja arvokkuutta, saa meidät päästämään irti pakkomielteistä ja kiistoista, osata kunnioittaa elämää, kohdella muita ja itseämme ystävällisesti. Se ei ole pimeä loppu, vaan muistutus siitä, että meidän tulee elää haluamallamme tavalla, kun meillä on elämää.
Elämän ja kuoleman kiertokulku on universumin ikuinen laki ja myös elämän lempein totuus. Meidän ei tarvitse pelätä kuoleman tuloa eikä tuhlata elämän aikaa. Elämä antaa meille oikeuden tuntea maailmaa, ja kuolema antaa meille rauhan ratkaista menneisyys. Ne täydentävät toisiaan tehden jokaisesta elämästä merkityksellisen ja jokaisesta jäähyväisestä merkittävän. Suhtautukaamme kaikki elämään kunnioituksella, ottamaan vastaan elämä innostuneesti ja kohtaamaan eroamisen ja lopettamaan rauhallisella ja rauhallisella mielellä, ymmärtäkäämme, että eläessämme tulee elää loistavasti täysillä ja hyväksyä luonnon järjestelyt rauhassa poismenossa ja elää aidoimmin ja lämpimimpänä itsensä elämän ja kuoleman kierressä.
